Tampereen yliopiston monitieteinen tutkimuskeskus Plural järjestää yhteistyössä Langnetin Puhutun kielen tutkimus -teemaryhmän kanssa 27.-28.9.2018 monitieteisen seminaarin, jonka teemana on kieli, tila ja aika. Seminaarin pääpuhujana on professori emerita Barbara Johnstone (Carnegie Mellon University, Pittsburgh). Johnstone on maailman johtavia sosiolingvistejä, jonka panos erityisesti tilakäsityksen rikastamiseen variaationtutkimuksessa on ollut merkittävä. Hänen luentonsa Chronotopes of Dialect Style abstrakti on tämän kutsun lopussa.
Seminaari on maksuton ja kaikille avoin.
Tässä vaiheessa kutsumme seminaarin teemaan liittyviä alustusehdotuksia, joita voivat lähettää sekä väitöskirjatutkijat että varttuneemmat tutkijat. Seminaarin puitteissa järjestetään teksti- ja aineistotyöpaja.
Lähetä esityksesi otsikko ja lyhyt, maksimissaan 250 sanan / 1500 merkin laajuinen kuvaus aiheestasi ja kontribuutiosi luonteesta sähköisellä lomakkeella 15.8. mennessä.
Seminaaripäivien lopullinen ohjelma lähetetään elokuun lopulla, jolloin on mahdollisuus ilmoittautua seminaariin ilman omaa paperia.
Barbara Johnstone osallistuu molempiin seminaaripäiviin. Seminaarin pääasiallinen työkieli on englanti, mutta rohkaisemme rinnakkaiskielisyyteen.
Lisätietoja seminaarista voi tiedustella Johanna Vaattovaaralta, johanna.vaattovaara@uta.fi.
Abstract
Barbara Johnstone: Chronotopes of Dialect Style
To the extent that they are heard as regional at all, regional ways of speaking index places. But they rarely index place alone. Using or stylizing a regional way of speaking may call up what literary theorist Mikhael Bakhtin called a “chronotope.” Davidson (2007), quoting Bakhtin, defines a chronotope as “an ‘intrinsic connectedness of temporal and spatial relationships’ that is ‘always colored by emotions and values’ (Bakhtin, 1981, p. 83 and p. 243).” This is to say that a language or dialect can index a conceptual world located in time as well as in space, with associated sets of characters related to each other in particular ways. For example, when Americans hear a posh British accent, we may think not just of England, but of the England of of the BBC television program “Downton Abbey,” the England of the late 19th and early 20th centuries when people who spoke that way lived in manor houses in the countryside and had armies of servants.
In this paper, I describe how Pittsburghese, the regional dialect of southewestern Pennsylvania as it is imagined by local people, has been associated over time with four different chronotopes: the “golden age” (working-class Pittsburgh in the 1950s and 60s), the “timeless local” (“authentic” Pittsburgh, temporally located in the present but with the values and habits of the past), and the “contemporary other” (the post-industrial working class, located at the margins of the “real” Pittsburgh of today), and the “new Yinzer” (the world of contemporary hipsters, not necessarily native to Pittsburgh, who live in gentrified neighborhoods and consume Pittsburghese as a display of insiderness). I show how these complexes of time, place, characterological figure, and value have shaped how Pittsburghese is represented in a variety of media. More generally, I suggest that the idea of the chronotope may be useful to people interested in the relationships between language, time, and place elsewhere.