Akatemiatutkija Johanna Annola & tutkijatohtori Katariina Parhi

Viime keväänä uutisoimme Johanna Annolan (Tampereen yliopisto/HEX) ja Katariina Parhin (Oulun yliopisto) saamasta Suomen Akatemian rahoituksesta. Sekä Johanna että Katariina aloittivat tutkimusprojektinsa HEXissä syyskuussa. Kesätauon jälkeen he kertoivat tarkemmin uusista tutkimusprojekteistaan, suhteestaan kokemuksen historian tutkimukseen ja työskentelystä HEXissä.

Akatemiatutkija Johanna Annola on työskennellyt aiemmin  HEXissä tutkijatohtorina. Hän on tutkinut erityisesti köyhäinhoitoa, marginalisoituja naisia ja ruohonjuuritason sosiaalista liikkuvuutta. Hän on johtanut lisäksi yhteispohjoismaista Cleaning Up the North -projektia, joka tarkastelee puhtauden, työn ja sukupuolen yhteyksiä pohjoismaisesta näkökulmasta. Hankkeen tuloksista julkaistaan Ruotsissa tänä syksynä teos Med tvål, vatten och flit: Hälsofrämjande renlighet som ideal och praktik ca 1870–1930.

Johanna kertoo olleensa historiantutkijana aina kiinnostunut kysymyksistä: ”Miltä tapahtuma tai murros tuntui aikalaisista?” ”Onko sitä mahdollista saada selville?” ja ”Saivatko yksilöiden kokemukset aikaan yhteiskunnallisia muutoksia?”. Kokemuksen historiaan keskittyvässä tutkimusympäristössä työskenteleminen tuntuu hänestä tämän vuoksi luontevalta. Samaan aikaan Johanna pitää itseään onnekkaana saadessaan työskennellä samoista kysymyksistä kiinnostuneiden tutkijoiden muodostamassa työyhteisössä.

Uudessa projektissaan, Kuri, kokemus, kerrokset: Uusi näkökulma Suomen naisvankiloihin pitkällä 1800-luvulla (Lived, Layered, Locked Up: Rethinking Women’s Prisons in Finland in the Long Nineteenth Century), Johanna tutkii suomalaisia naisvankiloita. Tarkemmin sanottuna hän tarkastelee tapoja, joilla naisvankilaa on tuotettu kerroksellisena tilana. ”Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että analysoin, miten sukupuolittunut kuri näkyy ensinnäkin aikakauden rangaistusideologoissa, toiseksi vankilan yhteisöllis–tilallisissa käytännöissä ja kolmanneksi vankilatilan käyttäjien kehollisissa ja hengellisissä kokemuksissa. Kokemushistoria toimii teoreettisena viitekehyksenä, jonka avulla on mahdollista ymmärtää naisvankilan tuottamisessa ja laajemmin koko yhteiskunnassa ajan mittaan tapahtuneita muutoksia”, Johanna selittää.

Tutkijatohtori Katariina Parhi puolestaan aloitti tutkijana HEXissä tämän vuoden syyskuussa. Ennen tätä hän työskenteli tukijatohtorina Oulun yliopistossa. Katariina on erikoistunut lääketieteen historiaan ja kuvailee itseään ”tieteiden ja aatteiden historioitsijaksi, jolla on vahva kiinnostus sosiaalihistoriaan ja kriminologiaan”. Oulussa Katariina työskenteli Lives over time -hankkeessa, jossa kartoitettiin syntymäkohorttitutkimuksen historiaa ja sen roolia tieteellisen tiedon tuottamisessa. Vuonna 2022 hankkeen pohjalta ilmestyy teos: Historical Explorations of Modern Epidemiology: Patterns, Populations and Pathologies. Katariina on tutkinut lisäksi psykopatiadiagnoosin historiaa Suomessa ja on kirjoittamassa kirjaa suomalaisnuorten huumehoidon käytännöistä 1960- ja 1970-luvuilla.

Aikaisemmissa töissään Katariina kertoo pohtineensa potilaiden kokemuksia osana tutkimuskysymystä, mutta hänen uusi HEX-projektinsa, Paremmiksi ihmisiksi:Työlaitosten historia Suomessa 1920-luvulta 1980-luvulle (Working for moral improvement: Correctional labor facilities in Finland, 1920s–1980s), poikkeaa aikaisemmista tutkimuksista, jotka ovat keskittyneet tieteen historiaan. Katariina kuvaa kokemuksen historian olevan hänelle uusi mielenkiintoinen tutkimuskentän aluevaltaus, joka on yhdistettävissä jo tuttuihin tutkimusintresseihin: ”Vaikka keskitynkin uudessa tutkimuksessani tieteenhistorian sijaan enemmän sosiaalihistoriaan, toivon oppivani lisää kokemuksen merkityksestä tieteenteossa. Ehkäpä voin joskus yhdistää tieteenhistorian tutkijan taustani ja kokemuksen historian tutkimuksen osaamisen!”

Puheen kääntyessä HEXiin tutkimusympäristönä Johanna ja Katariina painottavat molemmat yksikön erilaisten ja monipuolisten tutkimusaiheiden merkitystä sekä kokemuksen historiaan keskittyneiden tutkijoiden välisen yhteistyön tärkeyttä. Uusi HEXin jäsen, Katariina, kiteyttää ajatuksensa seuraavasti: ”Olen innostunut vahvasta sosiaalihistorian osaamisesta ja odotan innolla, mitä lähestymistapoja tutkijoilla on kokemuksen historiaan. Toivon, että pääsen osallistumaan keskusteluihin, jotka inspiroivat ja muistuttavat, miksi haluan tehdä tätä työtä. Uskon, että tutkimusaiheeni sopii HEXiin hyvin.” Katariina kokee tutkimusympäristön vaihtelun inspiroivaksi ja suosittelee myös muille tutkijoille maisemanvaihdosta sopivin väliajoin. Hän päättääkin haastattelun toivottamalla kaikki kollegat lämpimästi tervetulleeksi vierailulle Ouluun.