Kohti tunnustavaa sosiaaliturvaa: Aikuissosiaalityön toimijuuden rakentuminen Osallistavan sosiaaliturvan kokeilussa (2018–)

YTM Marja Hekkala

“Sosiaaliturva ei onnistu poistamaan sosiaalista eriarvoisuutta” kirjoitti Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen osallisuustutkija Anna-Maria Isola Turun Sanomissa heinäkuussa 2019. Tarkastelen Isolan kuvaamaa ongelmaa väitöstyössäni, joka koskee Osallistavan sosiaaliturvan kuntakokeilua.

Eriarvoisuus on ilmiönä otettu vakavasti. Esimerkiksi nykyisen hallitusohjelman yksi tärkeimpiä tavoitteita on eriarvoisuuden vähentäminen. Sosiaalihuoltolaki antaa sosiaalityölle erityisen velvoitteen eriarvoisuuden vähentämiseen ja osallisuuden vahvistamiseen. Näistä lähtökohdista tarkasteltuna näen välttämättömänä tutkia sitä, miksi sosiaalityö silti jää usein kesken.

Kiinnitän väitöstutkimuksessani huomion sosiaalihuollon ammattihenkilöihin ja -käytäntöihin: Millaista sosiaalityön ammatillista toimijuutta Osallistavan sosiaaliturvan kokeilussa rakennettiin, toimeenpantiin ja saavutettiin? Miten sosiaalityön ammatillisen toimijuuden muutos tukee eriarvoisuutta vähentävää ja osallisuutta tukevaa työtä?

Sovellan tutkimuksessa kriittisen toimintatutkimuksen ja etnografian menetelmiä. Työskentelin kokeilun koordinaattorina Tampereen kaupungin aikuissosiaalityössä. Tutkimusaineistot syntyivät kokeilun aikana koulutuksissa, suunnittelussa ja käytännön työssä sekä erilaisina julkaisuina. Tutkimus julkaistaan monografiana suomeksi ja englanniksi.

Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa tietoa vaikuttavan, eriarvoisuutta vähentävän ja osallisuutta tukevan sosiaalityön tarpeisiin. Tulokset auttavat kuntia suunnittelemaan ja toteuttamaan tarkoituksenmukaista sosiaaliturvaa. Tulosten perusteella myös sosiaalityön koulutusta ja tutkimusta on mahdollista kohdistaa vastaamaan sosiaalityön kahdensuuntaista tehtäväkenttää: työtä yksilöiden ja yhteiskunnan suuntiin. Tällä tavalla tutkimus yhdistää kansainvälisesti erilaisia sosiaalityön painotuksia erilaisissa sosiaaliturvajärjestelmissä.