Hankkeesta vastaava tutkija: YTM Mikko Ilmoniemi
Väitöskirjani tavoitteena on lisätä teoreettista ja empiiristä ymmärrystä sosiaalisista ongelmista sellaisina olosuhteina, joissa vastavuoroisen tunnustamisen (recognition) ja sorron (oppression) välinen ristiriitainen jännite on yhtä aikaa läsnä. Tutkimus kiinnittyy empiirisesti sellaisiin hyvinvointivaltiollisiin instituutioihin, joiden tehtävänä on pitää huolta ihmisistä vaikeissa elämäntilanteissa, turvata heidän oikeuksiensa toteutumista ja edesauttaa yhteiskunnallista kuulumista, mutta jotka samanaikaisesti ja tarkoittamattaan syrjäyttävät, uusintavat kulttuurista leimaamista, altistavat väkivallalle ja heikentävät mahdollisuuksia osallistua päätöksentekoon. Tutkimuksessani jäsennän vastavuoroisen tunnustamisen ja sorron välistä dynamiikkaa käsitteellisesti ja teoreettisesti ja tuotan niille empiiristä sisältöä tarkastelemalla suomalaista asunnottomuutta. Siten tarkasteluni sijoittuu hyvinvointivaltion marginaaliin eli paikkaan, jossa oleminen tarkoittaa sekä fyysistä, kulttuurista, sosiaalista että poliittista ulkopuolisuutta.
Tutkimukseni kiinnittyy teoreettisesti ensinnäkin Axel Honnethin (1995) tunnustussuhdeteoriaan, jossa vastavuoroinen tunnustaminen ymmärretään sellaisina suhteina ja yhteiskunnallisina asemina, joissa ihmiset suhtautuvat toisiinsa 1) oikeuksien kantajina ja normien säätäjinä (kunnioitus), 2) ainutlaatuisina ja merkityksellisinä yksilöinä (rakkaus) ja 3) yhteisön arvokkaina jäseninä (arvostus). Tunnustuksen kieltämistä voi äärimmäisimmissä muodoissaan pitää sortona, ja toiseksi tutkimukseni kiinnittyykin Iris Marion Youngin (1990) poliittisen teoriaan, jossa Young jäsentää sortoa suhteina ja prosesseina, joissa syrjäyttäminen, vallan puute, kulttuurinen alistaminen, väkivalta ja työn hyväksikäyttö tulevat mahdollisiksi. Vaikka tutkimuksessani en siirrä katsetta pois yksilöistä ja heidän toiminnastaan, en lähesty sortoa niinkään yksittäisten ihmisten tekemisinä, vaan institutionaalisissa hallinnan suhteissa rakentuvana olosuhteena. Siten tutkimukseni rakentuu Dorothy Smithin (1987; 2005) institutionaalisen etnografian ontologisiin ja metodologisiin lähtökohtiin. Ymmärrän sorron arkipäiväisenä, millä kiinnitän huomioni rutiininomaisiin käytäntöihin, jotka yleensä tarkoittavat hyvää, mutta joiden syvemmät negatiiviset merkitykset jäävät huomaamattomiksi.
Tutkimuskysymykset ovat: 1) Mitä arkipäiväinen sorto suomalaisessa hyvinvointivaltiossa tarkoittaa? 2) Millaisena tunnustamisen ja sorron välinen jännite ilmenee asunnottomuuden kontekstissa? 3) Miten tunnustamisen ja sorron jännite rakentuu institutionaalisissa hallinnan suhteissa? Näihin kysymyksiin vastaan neljässä artikkelissa, joiden tuloksia jäsentelen ja kehittelen teoreettisesti edelleen yhteenveto-osassa. Monipuolinen, asunnottomuuden ”sosiaaliseen ongelmaan” kytkeytyvä aineisto on kerätty kolmessa laajemmassa tutkimushankkeessa Tampereen yliopistossa. Aineisto koostuu neljästä eri kokonaisuudesta: 1) asunnottomuutta kokeneiden ihmisten kertomushaastatteluista, 2) asunnottomien tilapäismajoituksen työntekijöiden haastatteluista ja tutkijan havainnointiaineistosta, 3) asunnottomuustaustaisten ihmisten tukiasumisyksikön tyhjentämisprosessissa mukana olleiden työntekijöiden sekä hallinnollisten ja poliittisten toimijoiden haastatteluista sekä 4) asunnottomuutta kokeneiden ihmisten aikuissosiaalityön asiakasdokumenteista. Väitöskirja sijoittuu sosiaalityön tutkimusalaan.