OTI:n onnettomuustietorekisterissä oli yhteensä 281 vuosina 2010–2019 tapahtunutta jalankulkijan kuolemaan johtanutta onnettomuutta. Vaikka naiset olivat kaiken kaikkiaan hieman miehiä harvemmin onnettomuuden uhreina (naisten osuus 48 %), korostui iäkkäämmät naiset yksittäisenä väestöryhmänä. Suurin osa jalankulkijoiden kuolemaan johtaneista onnettomuuksista tapahtui talvella tai syksyllä.
Onnettomuusaineistosta tehdyn klusterianalyysin avulla tunnistettiin neljä klusteria, joita luonnehtivat seuraavat piirteet: 1) tietä ylittävien ikääntyneiden jalankulkijoiden onnettomuudet ympäristöissä, joissa nopeudet ovat alhaiset, 2) suojateiden ulkopuolella tapahtuneet onnettomuudet ympäristöissä, joissa nopeudet ovat korkeat, 3) yksityisillä tie- ja pysäköintialueilla tapahtuneet onnettomuudet, ja 4) onnettomuudet, joissa osallisena olivat päihtyneet jalankulkijat. Liikenneonnettomuuksien tutkintalautakuntien antamia yleisiä suosituksia turvallisuuden kehittämiseksi olivat mm. liikennevalo-ohjauksen, suojateiden infrastruktuurin ja valaistuksen parantaminen, kuljettajan tukijärjestelmien hyödyntäminen sekä voimakkaampi panostaminen kuljettajakoulutuksen ja -käyttäytymiseen.
Jalankulkijoiden vakavien onnettomuuksien vähentämiseksi tutkimus nostaa erityisesti esille turvallisempien ylityspaikkojen tarjoamisen iäkkäämmille jalankulkijoille, pysäköintialueiden ja muiden eri kulkumuotojen jakamien tilojen turvallisuuden kehittämisen sekä päihtyneisiin jalankulkijoihin liittyviin haasteisiin tarttumisen. Näitä edistämällä Suomi voi jatkaa kohti tieliikenteen turvallisuusvisiota, jonka mukaan kenenkään ei tarvitse kuolla tai loukkaantua liikenteessä ja samalla kohti YK:n kestävän kehityksen tavoitetta – yhä turvallisempia ja kestävämpiä kaupunkiympäristöjä.
Tutkimus on julkaistu englanniksi ja on avoimesti saatavilla Sustainability-lehden erikoisnumeron osana verkossa osoitteessa https://www.mdpi.com/2071-1050/13/12/6715/htm.