Liikenteessä on viime vuosina alettu puhua liikenneköyhyydestä, joka tarkoittaa tilannetta, jossa henkilö ei pysty liikkumaan hyvinvointinsa kannalta tärkeisiin kohteisiin kohtuullisella vaivalla, kohtuullisessa ajassa, kohtuullisilla kustannuksilla tai turvallisuuttaan tai terveyttään vaarantamatta [2]. Iäkkäille, kuten monille muillekin, joukkoliikenne on tärkeä kulkutapa, joka mahdollistaa itsenäisen liikkumisen kohtuullisilla kustannuksilla myös mahdollisen ajokortista luopumisen jälkeen. Liikenteen merkitystä ihmisten elämässä ei voi ylikorostaa. Liikenne on johdettua kysyntää, mikä tarkoittaa sitä, että liikennettä syntyy jonkin toisen tuotteen tai palvelun kysynnän seurauksena. Kaikilla on tarve päästä ruokakauppaan, lääkäriin ja ystävien luo virkistäytymään, mikä vaatii yleensä kulkemista näihin kohteisiin joko kävellen tai jollain toisella kulkutavalla. Mikäli hyvinvoinnin kannalta tärkeitä matkoja ei pystytä tekemään, se saattaa johtaa sosiaaliseen ekskluusioon, mikä on eräs liikenneköyhyyden seurauksista. [2]
Viime aikoina myös joukkoliikenteessä palvelut ovat siirtyneet yhä enemmän digitaaliseen muotoon. Tampereella joukkoliikenteen aikataulut ovat saatavilla internetistä, ja käteisellä maksaminen ei ole enää mahdollista joukkoliikenteessä. Jos iäkäs ei osaa katsoa aikatauluja digipalvelusta, meneekö hän vain pysäkille odottamaan ja toivoo, että bussi joskus saapuu? Jos iäkkäällä on bussikortista raha päässyt loppumaan, osaako iäkäs hoitaa maksun lähimaksulla tai mobiililipulla vai jääkö matka tekemättä, kunnes joku auttaa lataamaan bussikortille taas rahaa?
Iäkkäiden kohdalla digipalveluiden haasteet ovat selvästi nähtävillä, mutta joukkoliikenteen digitalisaatio puhuttaa myös nuorempia. Tämän syksyn Yhdyskuntatekniikan perusteet -kurssin luennolla noin toisen vuoden opiskelijat kävivät vilkasta keskustelua käteisellä maksamisen loppumisesta joukkoliikenteessä ja kokivat tilanteen heikentävän myös nuorten liikkumista. Viime kevään Tech Bites -tapahtumassa [3] kuultiin esityksiä ja keskusteltiin aiheesta Smart Public Transport, ja tapahtumassa Liikenteen tutkimuskeskus Vernen tutkija, yliopisto-opettaja Hanne Tiikkaja nosti esille digitalisaation yhtenä epätasa-arvon synnyttäjänä liikenteessä [4]. Digitalisaatio onkin hyvä renki, mutta huono isäntä. Toivottavasti joukkoliikennesuunnittelijat kuuntelevat herkällä korvalla, millaiset palvelut tarjoavat ratkaisuja tasa-arvoiseen liikkumiseen ja mitkä puolestaan luovat epätasa-arvoa yhteiskuntaamme, ja uskaltavat tarvittaessa muuttaa jo tehtyjä ratkaisuja, mikäli ne heikentävät kansalaisten yhdenvertaisia liikkumismahdollisuuksia.
“You either have to be part of the solution, or you're going to be part of the problem.” - Eldridge Cleaver
Lähteet
Kansikuva: CHUTTERSNAP / Unsplash