Diplomityö liikenneturvallisuuden merkityksestä tiehankkeiden priorisoinnissa

Roosa Taiponen teki tammi-heinäkuussa 2024 diplomityönsä Liikenteen tutkimuskeskus Vernessä Väyläviraston toimeksiannosta aiheenaan liikenneturvallisuuden merkitys tiehankkeiden priorisoinnissa Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa. Kirjallisuustutkimuksen lisäksi diplomityössä haastateltiin asiantuntijoita Suomesta, Ruotsista ja Norjasta ja tunnistettiin, millaisen painoarvon liikenneturvallisuus saa strategiselta tasolta (12-vuotiset liikennejärjestelmäsuunnitelmat) tiehankkeiden hankearvioinnin tasolle.

Hankearvioinnin yleisin työkalu on hyöty-kustannusanalyysi (HK-analyysi), joka tuottaa vertailtavissa olevaa tietoa tiehankkeen hyödyistä ja kustannuksista. Liikenneturvallisuuteen liittyen HK-analyysissä huomioidaan onnettomuuskustannukset, jotka lasketaan onnettomuuksien määrän ja eri maissa määriteltyjen yksikköarvojen avulla.

Liikenneturvallisuuden merkitykseen vaikuttaa pitkälti strategiselta tasolta tuleva tuki ja se, miten vahvasti liikenneturvallisuus näkyy strategisena tavoitteena. Suomen nykyisessä (2021–2032) valtakunnallisessa liikennejärjestelmäsuunnitelmassa (L12-suunnitelma) liikenneturvallisuus ei ole yksi päätavoitteista toisin kuin Ruotsissa ja Norjassa.

Liikenneturvallisuuden merkitys tiehankkeiden priorisoinnissa on haastatteluihin osallistuneiden asiantuntijoiden mukaan riittävä, mutta se voisi olla myös suurempi tarkasteltavissa maissa. Haastatteluiden mukaan liikenneturvallisuuden arvo konkretisoituu hankearviointivaiheessa onnettomuuskustannusten yksikköarvoina, jotka on määritelty kussakin tarkasteltavassa maassa samalla tavalla. Maiden välisissä yksikköarvoissa on eroja, ja Ruotsissa erityisesti yksikköarvo kuolemalle on huomattavasti suurempi kuin Suomessa ja Norjassa.

Tyypillisesti uusien tiehankkeiden hankearviointien HK-analyysissä matka-aikasäästöt korostuvat saavutettavina hyötyinä liikenneturvallisuushyötyjen sijaan. Tarkasteltavissa maissa ei ole varsinaista tavoitehierarkiaa, mutta tilanteen mukaan liikenneturvallisuus voi korostua tavoitteena ja heijastua suurempana panostuksena, esimerkiksi jos jäädään liikenneturvallisuustavoitteista.

Poliittisesti ollaan usein kiinnostuneita rahoittamaan isoja hankkeita, joissa saavutettavat liikenneturvallisuushyödyt jäävät suhteessa vähäisiksi. Liikenneturvallisuustavoitteiden saavuttamista tukisikin paremmin rahoituksen kohdistaminen liikenneturvallisuusstrategian toteuttamiseen ja liikenneturvallisuustoimenpiteisiin, kuten automaattinen nopeusvalvonta, keskikaidetiet, alikulut ja jalankulku- ja pyöräväylät.

Tarkasteltavat maat ovat ottaneet paljon oppia toisiltaan jo monia vuosikymmeniä. Tämä on johtanut siihen, että maiden strategiset ja toiminnalliset tasot ovat hyvin samankaltaisia, vaikka erojakin löytyy esim. strategisen tason tavoitteistossa sekä liikenneturvallisuusvaikutusten arvioinnin työkaluissa ja yksikköarvoissa. Mielenkiintoinen jatkotutkimuskohde olisi esimerkiksi se, miten Suomen L12-suunnitelman päivityksen tavoitteiston muutokset tulevat vaikuttamaan toiminnallisen tason suunnitelmiin ja ohjelmiin sekä rahoitettaviksi päätyviin hankkeisiin.

Diplomityö Liikenneturvallisuuden merkitys tiehankkeiden priorisoinnissa Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa on saatavissa Trepo-julkaisuarkistossa: https://trepo.tuni.fi/handle/10024/159150