Kokeen tavoitteena on määrittää materiaalin vedenimukerroin (kapillariteettikerroin), kapillaarinen kyllästyskosteuspitoisuus ja tunkeutumiskerroin. Näyte ripustetaan vaa’asta roikkumaan vesiastian ylle niin, että sen alapinta koskettaa vedenpintaa. Koe perustuu näytteen painonmuutokseen sen imiessä vettä. Näytteen painonnousu on lineaarinen ajan neliöjuuren suhteen. Kun kappale saavuttaa kapillaarisen kyllästyskosteuspitoisuuden, painonnousu loppuu tai hidastuu radikaalisti. Saadun kuvaajan avulla saadaan laskettua vedenimukerroin, kyllästymiskosteuspitoisuus ja tunkeutumiskerroin.
Näytteen imupinnan on oltava vähintään 50 cm², mutta sen suositellaan olevan yli 100 cm². Näytteen korkeus riippuu materiaalin huokoskoosta, jos huokoset ovat pieniä, ohut näyte on suositeltavampi, ja suurempia huokosia sisältävästä materiaalista kannattaa tehdä paksumpia näytteitä.